Turun Joogayhdistyksen kevätkokouksessa päätettiin lahjoittaa rahaa Suomen Joogaopistolle. Lahjoitus kohdistettiin soutuveneen hankintaan. Olemme saaneet paluupostissa kiitoskortin Joogaliiton puheenjohtajalta.
Joogaopiston rannasta pääsee nyt soutelemaan järvelle kolmella soutuveneellä.
Kunnioitamme hiljattain poisnukkuneen Hetta Häyrysen muistoa julkaisemalla hänen kirjoituksensa mieliasanasta. Hetta antoi suostumuksensa kirjoituksen julkaisemiseen Åsana-blogissamme vähän ennen poismenoaan.
Mieliasanani: pieni aurinkotervehdys
Mieliasanani-sarja alkoi (Suomen Joogalehden) numerossa 4/1999 nimellä Ehdoton asana. Siinä on tähän mennessä esitelty krokotiili-variaatio, kaksijalkainen pöytä, aurinkotervehdys, janusirsasana, savasana ja viparita karani (puolihartiaseisonta).
Minkähän valitsisin monista mieluisista asanoista, siinäpä pulma. Päädyn omaan ”pieneen aurinkotervehdykseen”, vaikkei se ole mikään klassinen asana. Olen kertonut siitä MS-potilaiden joogaharjoituksessa Joogalehdessä 4/1999. Se muotoutui vähitellen korvaamaan varsinaista aurinkotervehdystä. Jos on tasapainovaikeuksia, voi tehdä sen vuoteen laidalla tai tuolin reunalla istuen.
Teen sen itse valmistavana harjoituksena aurinkotervehdykseen. Sitä pystyy tekemään missä vain ja milloin vain. Siksi se onkin tullut minulle jokapäiväiseen käyttöön. Voin päivällä töiden lomassa vetristää sillä selkääni ja rauhoittaa mieltäni.
Seison suorana vapaasti. Tarkkailen asentoani jalkateristä päälaelle asti sekä senhetkistä hengitystäni jonkin aikaa. Sitten notkistan polvia ja annan ylävartaloni taipua vähitellen eteen rentona. Pää roikkuu rennon niskan varassa, olkapäät löystyvät ja käsivarret hiukan heilahtavat ja jäävät riippumaan rentoina. Maistelen tuntua selkärangassani, kämmenet ovat polvilumpioiden kohdalla, joskus vähän alempanakin.
Tiedostan uloshengitykseni ja vien kyynärvarret ristiin hengitystauolla, sisäänhengittäen kohottaudun viemällä käsivarret ristissä ylös venyen, jalat ojentuvat, rintakehä avartuu. Hengitystauon aikana käsivarret avautuvat selän taipuessa lievästi taaksepäin, katse suuntautuu ylös aurinkoa tervehtien. Uloshengittäen laskeudun etutaivutukseen polven joustaen, silmät sulkien, ja käsivarret laskeutuvat sivukautta alas. Uloshengityksen jälkeisen tauon aikana kyynärvarret kulkeutuvat ristiin ja lähden sisäänhengittäen uudelleen ylös.
Liike on jatkuvaa, siihen ei tule pysähdyksiä hengitystaukojen aikanakaan. Ajattelen avaavani kukan terälehdet kohti aurinkoa aamulla ja sulkevani ne illalla. Paneudun kerta kerralta syvemmälle harjoitukseen joka solullani. Olen liikemeditaatiossa.
Luovun sopivalla hetkellä ja jään lopuksi rentoon etutaivutukseen, kädet rentoina riippuen ja huomaan, että kämmenet ovat jo säärien puolella. Selkään on tullut lisää joustavuutta. Voin vielä ojentaa lempeästi polvitaipeitani ja kuulostaa jalkojen takaosien mahdollista kireyttä. Viivyn joskus pitkäänkin tässä asennossa, josta sitten […]
Miten olisi puisto- tai takapihajooga? Entä parveke- tai uimarantajooga?
Moni kaipaa joogaa osaksi kesäänsä. Toisaalta osa meistä siirtyy sulavasti kokonaan muihin harrastuksiin, alkaa mökkeillä, heittää frisbeegolfia, purjehtia tai hoitaa puutarhaa. Kesällä on ihana olla ulkona.
Onneksi joogata voi missä tahansa. Koska jooga on oikeastaan asenne ja mielentila. Se on sitä, että lakkaa murehtimasta turhia ja keskittyy meneillä oleviin asioihin. Siihen kuuluu myös ajatus, ettemme koskaan ole valmiita emmekä täydellisiä. Jos olet aiemmin harjoitellut vain ryhmässä, voit ehkä tänä kesänä edetä pienin askelin ja uskaltaa tehdä ihan omaa harjoitusta, jos tunnet siihen kiinnostusta. Voit ehkä pyytää ohjaajaltasi ideoita kesäksi, katsoa nettivideoista vinkkejä tai lainata kirjastosta kirjoja.
Tai voit vain kuunnella omaa kehoasi, leikkiä kissaa kun siltä tuntuu, tervehtiä kesäaamun aurinkoa omalla terassilla, keskittyä hengitykseen grillaamisen lomassa, ojentaa selän tv:tä katsellessa. Voit venytellä rennosti mökillä, keskittyä joogisesti puttaamiseen golf-kentällä tai ehkä meditoida tuijottamalla kaukaisuuteen tai nyppimällä rikkaruohoja. Ilman suorittamista ja paineita. Arkipäiviin voi ripotella pieniä joogahetkiä sinne tänne. Viisitoista minuuttia omaa joogaa joka kesäpäivä on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin puolitoista tuntia ohjattua harjoittelua kerran kuussa. Voit myös osallistua joogayhdistyksen kesäjoogaan, ihan vaikka kertamaksulla, ilman sen kummempaa sitoutumista. Mikään tapa joogata ei ole väärä niin kauan kuin harjoittelet omien tarpeidesi mukaan, tekemättä itsellesi väkivaltaa esimerkiksi liian voimakkaalla harjoituksella.
Toisaalta, pienestä tauosta voi olla hyötyäkin: kun palaa syksyllä ryhmään, voi huomata selvän eron kevääseen. Jos oman kropan kuuntelu on kesällä jäänyt vähemmälle, on usein yllättävää ikään kuin kohdata oma keho uudestaan. Ai, tällainenko se olikin. Tuntuupa olo kankealta. Miksi en ole edes venytellyt koko kesänä? On helppo katua, tuntea pettymystä itseen tai jopa voimattomuutta. Näinkö tämä taas meni?
Siinä kohtaa on hyvä muistaa olla itselleen armollinen. On taas oivaltanut jotain. Sekin on joogaa.
Tekstin alkuperäinen julkaisu: shaolindojo.blogspot.fi
Katso tästä joogan kesäaikataulut
Kirjoittaja: Thua Aalto
Joogaohjaaja
Turun Joogayhdistyksen sihteeri
Kuva: […]
Klikkaa linkkiä, niin pääset lukemaan Turun Joogayhdistyksen jäsenkirjeen 1/2016.
Kirjoituksessa pohditaan mm. raskaus-asanaa ja maksuvaikeusasanaa sekä lujuutta ja hellittämistä, joita arjenkin asanoissa tarvitaan.
Sanskritinkielinen sana asana tarkoittaa joogi Patanjalin mukaan sitä, että on asettunut asentoon, joka on samanaikaisesti luja ja rento. Tässä yhteydessä sana asento viittaa yhtä lailla mieleen kuin kehoon. Tänä päivänä käytämme sanaa asana fyysisessä joogaharjoituksessa harjoittamistamme kehon asennoista.
Minulla, ja varmasti sinullakin, jos olet harjoittanut asanoita, on kokemus niiden hyvää tekevästä vaikutuksesta. Jos päässäsi pyöri paljon ajatuksia tai olit huolissasi jostain ennen joogatuntia, tai kun teit kotona harjoituksesi, niin loppurentoutuksen jälkeen huomasit ehkä huolien loistavan poissaolollaan.
Lihasten kireys on hellittänyt ja hengitys muuttunut syvemmäksi. Tiettävästi jooga-asanat ylläpitävät selkärangan ja nivelien liikkuvuutta, vahvistavat lihaksia (myös kehon syviä lihaksia, kuten syviä vatsa-ja selkälihaksia sekä lantionpohjan lihaksia), tasapainottavat hermoston toimintaa ja hormonien tuotantoa, muutamia vaikutuksia mainitakseni.
Jokaisen asanan kohdalla käymme läpi kolme vaihetta: asanaan asettuminen, asanassa pysyminen ja asanasta poistuminen. Kaiken opimme joogatunnilla tekemään hengityksen avulla rauhassa ja pakottamatta. Tarvitsemme asanoiden tekemisessä sekä lujuutta että hellittämistä. Voimakkaammissa asennoissa, kuten vaikkapa shalabasanassa (heinäsirkka) tarvimme lujuutta asanassa pysymiseen, ja vähemmän lihastyötä vaativissa asennoissa kuten paschimottanasanassa (eteentaivutus istuen) tarvitsemme lujuutta päätöksessämme hellittää ja rentoutua asentoon joka hengityksellä.
Hengitys on tässä työskentelyssä avainasemassa. Sisäänhengitys tuo raikasta ilmaan keuhkoihin, ja sitä kautta lisää happea verenkiertoon. Sisäänhengitys tuo myös pranaa olemukseemme, ja voimme sen huomiomme avulla kohdistaa minne haluamme; vaikkapa sinne missä tarvimme lujuutta tai hellittämistä. Uloshengitys auttaa poistamaan vanhan ilman keuhkoista; mitä täydellisemmin vanha ilma poistuu sitä enemmän olemme valmiit vastaanottamaan uutta. Uloshengityksellä voimme tietoisesti päästää irti kaikista ajatuksistamme ja tunteistamme; senkin tunteen, että en jaksa enää. Kehoomme on varastoituneina elämämme varrelta paljonkin tunteita, joita meillä on intensiivisessä asanatyöskentelyssä mahdollisuus vapauttaa.
Tämän kirjoitukseni pointti on kuitenkin siinä, että tällaisen menettelyn voimme siirtää joogamatolta jokapäiväiseen elämäämme. Voimme ajatella elämänvaiheitamme asanoina.
Meillä on erilaisia asanoita: ylioppilaskirjoitusten lukuloma-asana, raskaus-asana, […]