Juttuja joogasta ja joogan ympäriltä
Tuulahdus Intiasta
Turun Joogayhdistys järjesti toukokuussa Auralan kansalaisopistolla joogatapahtuman, jossa vetäjänä toimi intialainen Romison Singh. Romison on yksi joogaopettajista, joita Intian valtio on palkannut viemään joogatietoutta kaikkialle maailmaan. Hän ehti olla Suomessa kolme vuotta opettaen joogaa Helsingissä, järjestäen bhajan-lauluiltoja ja vetäen joogatapahtumia eri kaupungeissa. Osallistuin hänen harjoitukseensa Salo-Jooga ry:n helmikuussa järjestämässä tapahtumassa. Sain kuulla, että hän olisi mahdollisesti Suomessa vielä toukokuussakin ja päätin kutsua hänet Turun Joogayhdistyksen puolesta vetämään joogapäivän myös meille turkulaisille.
Iloksemme tapahtuma saatiin toteutumaan lauantaina 17.5. Paikalle oli löytänyt 13 joogaajaa, joista suurin osa oli yhdistyksemme jäseniä ja joille tapahtuma oli ilmainen.
Romison aloitti päivän kertomalla joogan päämäärästä ja joogan kahdeksan askeleen tiestä. Hän muistutti meitä siitä, että vaikka asanat ovat nykyään ehkä näkyvin osa joogaa, muodostavat ne vain yhden kahdeksasta askelmasta. Hän avasi hieman Patanjalin Joogasutria ja mainitsi Bhagavad Gitan.
Minua ilahdutti eniten se, että hän sanoi kaikilla joogasuuntauksilla olevan saman päämäärän. Kaikki arvossa pidetyt eri suuntausten joogaopettajat tai gurut eivät tätä näkemystä jaa, mutta itse näen asian samalla tavalla kuin Romison.
Romisonin ohjaama asanaharjoitus edusti klassista hathajoogaa, jossa asanoissa pysytään pitkään; tässä harjoituksessa kuitenkin vain noin kymmenen hengityksen ajan, koska harjoitukseen osallistujat olivat opettajalle vieraita. Hän kehotti pidentämään aikaa asanoissa edistymisen myötä ja sanoi , että jo parin minuutin pysyminen asanassa tuo harjoittajalle asanan kaikki hyödyt. Harjoituksen alussa käytiin läpi ja verryteltiin kehon kaikki nivelet.
Intialaiset eivät kokemukseni mukaan juurikaan anna asanoista variaatioita niille, jotka eivät pysty asanaa tekemään kuten se ohjataan; myöskin Romison kehoitti vain jättämään asanan väliin jos se tuntuu liian vaikealta. Tässä näen, että länsimaiset opettajat huomioivat paremmin kaikki joogaajat, antaessaan asanoista variaatioita ja käyttäessään apuvälineitä.
Joka tapauksessa harjoituksesta jäi kehoon ja mieleen oikein hyvä olo. Harjoitusta seurasi tauko ja teetarjoilu. Osallistujen palaute harjoituksesta oli pelkästään myönteistä. Bhajnaneita ja mantroja laulamaan jäi kolmestatoista osallistujasta vain […]
Kesäkuun infokirje on täällä!
Käy lukemassa uusimmat uutiset Turun Joogayhdistyksen kesäkuun infokirjeestä!
Kuulumisia Suomen Joogaliiton Talvipäiviltä
Suomen Joogaliitto ry:n Talvipäivät ja vuosikokous pidettiin Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä 14.-16.3.2014. Päivien kantavana teemana oli ”Kohtuus – riittääkö mikään?”
Matka alkoi körötellessä junalla Turusta Helsinkiin, itsekseen omien ajatustensa kanssa. Perillä oli vajaa tunti aikaa ennen kuin yhteiskuljetus lähtisi rautatieasemalta kohti Sofiaa. Käytin tämän ajan hörppäämällä teetä Fazerin kahvilassa joogatutun kanssa, jonka sattumalta tapasin junassa. Juttelimme mm. hormonijoogasta. Sitten kohti Sofiaa. Parinkymmenen minuutin bussimatkan jälkeen avautuivat hienot maisemat mäntyiseltä harjulta merelle, aurinko paistoi ja ilma oli keväisen kaunis. Perillä majoituimme huoneisiimme, ja yllätyksekseni oma huonetoverini osoittautui liiton joogakonkari Karin Sillanderiksi.
Talvipäivien avaus ja jäsenyhdistysten tapaaminen
Talvipäivät alkoivat yhteisellä päivällisellä, jonka jälkeen metropoliitta Ambrosius toivotti meidät auditoriossa tervetulleiksi ja Suomen Joogaliiton puheenjohtaja Sinikka Tala avasi Talvipäivät. Liiton jäsenyhdistysten tapaaminen pidettiin saapumisiltana 70-lukuhenkisen Retroklubin viereisessä kokoustilassa. Paikalla oli 16 jäsenyhdistyksen edustajat, 9 jäsenyhdistyksestä ei ollut paikalla edustajaa. Tapaamisessa käsiteltiin seuraavan päivän vuosikokouksen äänestysprosessia ja valtakirjojen tarkastusta, jotta lauantaina kaikki sujuisi joustavasti. Lisäksi keskusteltiin uudesta sähköpostilistasta, jonka välityksellä Joogaliitto ja sen 25 jäsenyhdistystä pitävät jatkossa yhteyttä keskenään. Jäsenkirje putkahtaa postiin neljä kertaa vuodessa ja lisäksi tulee muita tiedotteita. Oli oikein mukava tutustua muiden yhdistysten edustajiin. Paikalla oli myös Suomen Joogaliiton hallituksen pitkäaikainen jäsen ja vaikuttajia Soilikki Suntola, sekä eri toimikuntien jäseniä, kuten Pirkko Talja ja Ritva Kuure. Tapaamisen jälkeen rentouduttiin Sofian aulassa jutellen ja uusia tuttavuuksia tehden, tai saunoen ja uiden.
Lauantai 15.3.
Lauantai alkoi aamujoogalla, jota pidettiin neljässä salissa samanaikaisesti. Toiset nauttivat aamuharjoituksesta, eräät pitkistä unista ja kiireettömästä aamusta kaukana lapsiperheen arjesta. Hotellihuoneesta avautui upea mäntymaisema merelle – tosin edellisiltainen, keväinen merimaisema oli yön aikana muuttunut valkoiseksi, ja lisää lunta tuprutti pitkin päivää.
Runsaan aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti luentoa, jonka taitavasti ja hyvällä huumorilla höystettynä piti terveyskasvatuksen emeritusprofessori Jukka Laitakari. Luennon aiheena oli ”Jooga osana sydäntaudin hoitoa, käänteentekeviä tutkimuksia”. Päällimmäiseksi luennosta jäi mieleen, että […]
Yogi Marjoja
Tein viime kesän aikana epätieteellistä tutkimusta marjastuksen joogavaikutuksista kehoomme ja mieleemme. Marjajooga alkoi mansikkamaalla, jossa kyykkyasento oli tavanomaisin asento. Se harjoitti tasapainoa, venytti pohjelihaksia ja jalkapohjia, varpaita sekä tietenkin selkää. Mansikkamaalla joogaaja pääsee helpolla; puolessa tunnissa iso ämpäri täyttyy ja marjojen perkaaminenkin sujuu suhteellisen sukkelaan.
Marjajoogan toinen tutkimuskohde oli mustikkametsä. Siellä joogaaja teki aivan luonnostaan kyykkyasennossa pitkiä venytyksiä ja kiertoja ylettyäkseen kaikkiin ympärillään oleviin mustikanvarpuihin. Mansikkajoogaan verrattuna mustikkajooga on huomattavasti raskaampaa, sillä pienten marjojen keräämiseen kuluu runsaasti aikaa, poimi sitten käsin tahi poimurilla. Käsin poimittujen marjojen perkaamiseen meni tosin vain pari minuuttia, kun taas poimurila roskaa tuli suuret määrät. Mustikkametsässä mieli lepäsi puiden suhinassa ja raikkaan metsäisessä tuoksussa.
Kolmantena tutkimuskohteena olivat mustaherukat, joiden poimiminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Herukkajoogassa harjoittaja voi valinnaisesti kyykkiä, istua jakkaralla tai seistä. Käsivarret saavat hyvää harjoitusta, kun toisella kädellä nostelee oksia ja toisella kurkkii oksien ja lehtien alle. Selkä ja kyljet vahvistuvat. Poimin ensimmäisellä kierroksella vain suurimmat möllykät ja jätin pienet vielä kypsymään, joten herukkajoogaa saa yhä harrastaa useampaan otteeseen ennen kuin pensaat on poimittu tyhjiksi. Perkaamista ei ole lainkaan, marjat vain suoraan pakkaseen tai suuhun.
Mutta sitten tuli murheenkryyni! Vadelmajooga. Hathajoogaan tottuneena luulin eksyneeni astangatunnille. Vadelmajoogaaja joutuu taivuttelemaan itseään mitä eriskummallisimpiin asentoihin, jotta ylettyisi keskellä puskia kasvaviin marjoihin. Tiellä on tukiaitaa, tukiverkkoa, harsoja ja yhteen kasvaneita marjapensaita, kukkaistutuksia sun muuta estettä. Piikikkäät oksat tarrautuvat lujasti kiinni hiuksiin ja marjoja saa ujuttaa hankalista paikoista astiaa kohti. Tältäkö tuntuu, kun menee ensimmäistä kertaa haastavalle joogatunnille? Takki vadelmamehussa ja käsivarret naarmuilla mietin vadelmajoogaa ja päätin, että seuraavan kerran vadelmia syödessäni muistan arvostaa poimijan akrobaattista panosta. Illalla uni tuli ilman odottelua.
Onneksi tänä kesänä ei tarvitse tyrnijoogata, sillä se on muistaakseni vielä haastavampaa kuin vadelmajooga. Pieniä marjoja kasvaa sekä alhaalla maan rajassa, että ylhäällä parin metrin […]