admin

About admin

This author has not yet filled in any details.
So far admin has created 28 blog entries.

Vaivaako selkä?

SELKÄJOOGAKURSSI 1.10. – 26.11.2016, yhteensä 8 kertaa (22.10. ei tuntia)
Lauantaisin klo 11.30-12.45
Paikka: Linnankatu 61, Shaolin-sali 4 krs.
Hinta: 85.00 euroa
Ilmoittautuminen 24.9. mennessä
Kurssille otetaan max. 15 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä.
Lisätietoja kurssista antavat ohjaajat, jotka ovat perehtyneet selkäongelmiin.
Irmeli Arvola 040 769 3108, Jaana Heino-Ellilä 040 595 1601
JOOGA SELÄN HOIDON JA KUNTOUTUKSEN TUKENA
Kurssi sopii kaiken kuntoisille selkäongelmaisille! Kurssilla vahvistetaan keskikehon lihaksia, lisätään selän liikkuvuutta ja venytellään kireitä lihaksia lempeästi joogan menetelmin, hengityksen kannattelemana. Tavoitteena on vähentää selkäkipuja ja antaa kurssilaisille keinoja oman selän kunnon ylläpitämiseen. Aikaisempaa joogakokemusta et tarvitse, helpot liikkeet sovitetaan jokaisen kurssilaisen edellytysten mukaan.
Lämpimästi tervetuloa! Lue lisää.

Mitä jooga oikeastaan on? Kuka voi joogata?

Syksy saapuu ja etsimme uusia harrastuksia. Jooga lajina kiinnostaa monia, mutta sitkeästi elää kuvitelma, että jooga on vain notkeille, jäykät älkööt vaivautuko. Jooga tuntuu käsitteenä tutulta, mutta mistä siinä oikeastaan on kysymys? Vastataan siis ensimmäiseen kysymykseen:

Mitä jooga oikeastaan on?
”Jooga on ikivanha psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sopii kaikille omasta terveydestään, hyvinvoinnistaan ja henkisestä kasvustaan kiinnostuneille.” Tämä ei ehkä aukea kovin hyvin, jos ei ole koskaan osallistunut joogatunnille. Ja vaikka olisikin, niin lause herättää lisää kysymyksiä, kuten: ”Mitä tarkoittaa psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä?” ja ”Pitääkö minun olla kiinnostunut henkisyydestä, jos haluaisin joogata?” Käsitellään näitä kysymyksiä lisää alempana.
Toinen kysymys: ”Kuka voi joogata?” sisältää yleensä ajatuksen, että minä en voi mennä joogatunnille, koska olen niin jäykkä, että en ole koskaan saanut edes sormenpäitä lattiaan. Miten ihmeessä voisin saada jalan niskan taakse tai seistä päälläni? Joogaohjaajien ja -opettajien vakuuttelut, että jalkaa EI tarvitse saada niskan taakse eikä päälläkään tarvitse seistä, eivät tunnu olevan kovin tehokkaita.
Edelleen elää sitkeä myytti mutkalle kiertyvästä joogista, joka ei syö eikä juo, vaan kasvattaa pitkää tukkaa ja partaa istuen päivät pitkät lootusasennossa tai muussa hyvin eriskummallisessa asennossa. Totuus on, että nykypäivänä länsimaisssa erittäin harva joogaa tällä tavalla. Suurin osa joogaajista on ihan tavallisia ihmisiä, kuten sinä ja minä. Suuri osa joogaajista ei taivu kovin monelle mutkalle, eikä istu montaa tuntia päivässä meditoimassa pieniä kelloja kilistellen. Olipa kunnon cliché, mutta siinä se nyt tuli.

Konkreettisesti: kuka sitten voi joogata?
”Joogaa voivat harjoittaa kaikenikäiset ja kaikenkuntoiset, sillä se on lempeä ja tehokas itsehoitomenetelmä, joka sopii lapsille, nuorille, aikuisille ja senioreille, niin naisille kuin miehillekin.”

Miksi sitten monissa kuvissa joogaajat ovat asennoissa, jotka näyttävät todella haastavilta ja monimutkaisilta? Sellaisilta, joihin tavallinen matti tai maija meikäläinen ei ikinä taivu. Tai naapurin mummo tai pappa.
Hyvä kysymys. Sanoisin, että mediassa ja joogakirjoissa näyttää olevan vallalla trendi, […]

Vene Joogaopistolle

Turun Joogayhdistyksen kevätkokouksessa päätettiin lahjoittaa rahaa Suomen Joogaopistolle. Lahjoitus kohdistettiin soutuveneen hankintaan. Olemme saaneet paluupostissa kiitoskortin Joogaliiton puheenjohtajalta.
Joogaopiston rannasta pääsee nyt soutelemaan järvelle kolmella soutuveneellä.

Mieliasanani: pieni aurinkotervehdys

Kunnioitamme hiljattain poisnukkuneen Hetta Häyrysen muistoa julkaisemalla hänen kirjoituksensa mieliasanasta. Hetta antoi suostumuksensa kirjoituksen julkaisemiseen Åsana-blogissamme vähän ennen poismenoaan.
Mieliasanani: pieni aurinkotervehdys
Mieliasanani-sarja alkoi (Suomen Joogalehden) numerossa 4/1999 nimellä Ehdoton asana. Siinä on tähän mennessä esitelty krokotiili-variaatio, kaksijalkainen pöytä, aurinkotervehdys, janusirsasana, savasana ja viparita karani (puolihartiaseisonta).

Minkähän valitsisin monista mieluisista asanoista, siinäpä pulma. Päädyn omaan ”pieneen aurinkotervehdykseen”, vaikkei se ole mikään klassinen asana. Olen kertonut siitä MS-potilaiden joogaharjoituksessa Joogalehdessä 4/1999. Se muotoutui vähitellen korvaamaan varsinaista aurinkotervehdystä. Jos on tasapainovaikeuksia, voi tehdä sen vuoteen laidalla tai tuolin reunalla istuen.
Teen sen itse valmistavana harjoituksena aurinkotervehdykseen. Sitä pystyy tekemään missä vain ja milloin vain. Siksi se onkin tullut minulle jokapäiväiseen käyttöön. Voin päivällä töiden lomassa vetristää sillä selkääni ja rauhoittaa mieltäni.
Seison suorana vapaasti. Tarkkailen asentoani jalkateristä päälaelle asti sekä senhetkistä hengitystäni jonkin aikaa. Sitten notkistan polvia ja annan ylävartaloni taipua vähitellen eteen rentona. Pää roikkuu rennon niskan varassa, olkapäät löystyvät ja käsivarret hiukan heilahtavat ja jäävät riippumaan rentoina. Maistelen tuntua selkärangassani, kämmenet ovat polvilumpioiden kohdalla, joskus vähän alempanakin.
Tiedostan uloshengitykseni ja vien kyynärvarret ristiin hengitystauolla, sisäänhengittäen kohottaudun viemällä käsivarret ristissä ylös venyen, jalat ojentuvat, rintakehä avartuu. Hengitystauon aikana käsivarret avautuvat selän taipuessa lievästi taaksepäin, katse suuntautuu ylös aurinkoa tervehtien. Uloshengittäen laskeudun etutaivutukseen polven joustaen, silmät sulkien, ja käsivarret laskeutuvat sivukautta alas. Uloshengityksen jälkeisen tauon aikana kyynärvarret kulkeutuvat ristiin ja lähden sisäänhengittäen uudelleen ylös.
Liike on jatkuvaa, siihen ei tule pysähdyksiä hengitystaukojen aikanakaan. Ajattelen avaavani kukan terälehdet kohti aurinkoa aamulla ja sulkevani ne illalla. Paneudun kerta kerralta syvemmälle harjoitukseen joka solullani. Olen liikemeditaatiossa.
Luovun sopivalla hetkellä ja jään lopuksi rentoon etutaivutukseen, kädet rentoina riippuen ja huomaan, että kämmenet ovat jo säärien puolella. Selkään on tullut lisää joustavuutta. Voin vielä ojentaa lempeästi polvitaipeitani ja kuulostaa jalkojen takaosien mahdollista kireyttä. Viivyn joskus pitkäänkin tässä asennossa, josta sitten […]

Jooga kuuluu kesään

Miten olisi puisto- tai takapihajooga? Entä parveke- tai uimarantajooga?
Moni kaipaa joogaa osaksi kesäänsä. Toisaalta osa meistä siirtyy sulavasti kokonaan muihin harrastuksiin, alkaa mökkeillä, heittää frisbeegolfia, purjehtia tai hoitaa puutarhaa. Kesällä on ihana olla ulkona.
Onneksi joogata voi missä tahansa. Koska jooga on oikeastaan asenne ja mielentila. Se on sitä, että lakkaa murehtimasta turhia ja keskittyy meneillä oleviin asioihin. Siihen kuuluu myös ajatus, ettemme koskaan ole valmiita emmekä täydellisiä. Jos olet aiemmin harjoitellut vain ryhmässä, voit ehkä tänä kesänä edetä pienin askelin ja uskaltaa tehdä ihan omaa harjoitusta, jos tunnet siihen kiinnostusta. Voit ehkä pyytää ohjaajaltasi ideoita kesäksi, katsoa nettivideoista vinkkejä tai lainata kirjastosta kirjoja.

Tai voit vain kuunnella omaa kehoasi, leikkiä kissaa kun siltä tuntuu, tervehtiä kesäaamun aurinkoa omalla terassilla, keskittyä hengitykseen grillaamisen lomassa, ojentaa selän tv:tä katsellessa. Voit venytellä rennosti mökillä, keskittyä joogisesti puttaamiseen golf-kentällä tai ehkä meditoida tuijottamalla kaukaisuuteen tai nyppimällä rikkaruohoja. Ilman suorittamista ja paineita. Arkipäiviin voi ripotella pieniä joogahetkiä sinne tänne. Viisitoista minuuttia omaa joogaa joka kesäpäivä on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin puolitoista tuntia ohjattua harjoittelua kerran kuussa. Voit myös osallistua joogayhdistyksen kesäjoogaan, ihan vaikka kertamaksulla, ilman sen kummempaa sitoutumista. Mikään tapa joogata ei ole väärä niin kauan kuin harjoittelet omien tarpeidesi mukaan, tekemättä itsellesi väkivaltaa esimerkiksi liian voimakkaalla harjoituksella.

Toisaalta, pienestä tauosta voi olla hyötyäkin: kun palaa syksyllä ryhmään, voi huomata selvän eron kevääseen. Jos oman kropan kuuntelu on kesällä jäänyt vähemmälle, on usein yllättävää ikään kuin kohdata oma keho uudestaan. Ai, tällainenko se olikin. Tuntuupa olo kankealta. Miksi en ole edes venytellyt koko kesänä? On helppo katua, tuntea pettymystä itseen tai jopa voimattomuutta. Näinkö tämä taas meni?

Siinä kohtaa on hyvä muistaa olla itselleen armollinen. On taas oivaltanut jotain. Sekin on joogaa.

Tekstin alkuperäinen julkaisu: shaolindojo.blogspot.fi
Katso tästä joogan kesäaikataulut

Kirjoittaja: Thua Aalto
Joogaohjaaja
Turun Joogayhdistyksen sihteeri

Kuva: […]