Turun Joogayhdistys järjesti toukokuussa Auralan kansalaisopistolla joogatapahtuman, jossa vetäjänä toimi intialainen Romison Singh. Romison on yksi joogaopettajista, joita Intian valtio on palkannut viemään joogatietoutta kaikkialle maailmaan. Hän ehti olla Suomessa kolme vuotta opettaen joogaa Helsingissä, järjestäen bhajan-lauluiltoja ja vetäen joogatapahtumia eri kaupungeissa. Osallistuin hänen harjoitukseensa Salo-Jooga ry:n helmikuussa järjestämässä tapahtumassa. Sain kuulla, että hän olisi mahdollisesti Suomessa vielä toukokuussakin ja päätin kutsua hänet Turun Joogayhdistyksen puolesta vetämään joogapäivän myös meille turkulaisille.
Iloksemme tapahtuma saatiin toteutumaan lauantaina 17.5. Paikalle oli löytänyt 13 joogaajaa, joista suurin osa oli yhdistyksemme jäseniä ja joille tapahtuma oli ilmainen.
Romison aloitti päivän kertomalla joogan päämäärästä ja joogan kahdeksan askeleen tiestä. Hän muistutti meitä siitä, että vaikka asanat ovat nykyään ehkä näkyvin osa joogaa, muodostavat ne vain yhden kahdeksasta askelmasta. Hän avasi hieman Patanjalin Joogasutria ja mainitsi Bhagavad Gitan.
Minua ilahdutti eniten se, että hän sanoi kaikilla joogasuuntauksilla olevan saman päämäärän. Kaikki arvossa pidetyt eri suuntausten joogaopettajat tai gurut eivät tätä näkemystä jaa, mutta itse näen asian samalla tavalla kuin Romison.
Romisonin ohjaama asanaharjoitus edusti klassista hathajoogaa, jossa asanoissa pysytään pitkään; tässä harjoituksessa kuitenkin vain noin kymmenen hengityksen ajan, koska harjoitukseen osallistujat olivat opettajalle vieraita. Hän kehotti pidentämään aikaa asanoissa edistymisen myötä ja sanoi , että jo parin minuutin pysyminen asanassa tuo harjoittajalle asanan kaikki hyödyt. Harjoituksen alussa käytiin läpi ja verryteltiin kehon kaikki nivelet.
Intialaiset eivät kokemukseni mukaan juurikaan anna asanoista variaatioita niille, jotka eivät pysty asanaa tekemään kuten se ohjataan; myöskin Romison kehoitti vain jättämään asanan väliin jos se tuntuu liian vaikealta. Tässä näen, että länsimaiset opettajat huomioivat paremmin kaikki joogaajat, antaessaan asanoista variaatioita ja käyttäessään apuvälineitä.
Joka tapauksessa harjoituksesta jäi kehoon ja mieleen oikein hyvä olo. Harjoitusta seurasi tauko ja teetarjoilu. Osallistujen palaute harjoituksesta oli pelkästään myönteistä. Bhajnaneita ja mantroja laulamaan jäi kolmestatoista osallistujasta vain kolme; taitaa olla vielä monelle suomalaiselle kovin vierasta puuhaa. Itse pidän kovasti mantrojen ja bhajaneiden laulamisesta, ja saimme pienelläkin porukalla luotua hyvän tunnelman, myöskin vierailevan säestäjän ansiosta , joka antoi kuuluvalla äänellään lauleskeluun lisää pontta.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli oikein onnistunut ja inspiroiva; tätä toivottavasti muillekin kuin itselleni. Kiitos tapahtumasta Romison Singhille ja kaikille osaa ottaneille.
Kannattaa pysytellä ajan tasalla Turun Joogayhdistyksen tapahtumista. Käykää ihmeessä silloin tällöin nettisivuillamme , ja seuratkaa ilmoitteluamme facebookissa!
Tekstin kirjoitti Turun Joogayhdistyksen tuore puheenjohtaja jooga-ja meditaatio-ohjaaja Marion Routti